Miten teen oikean kokoisia tavoitteita?

Tiedätkö tunteen siitä kun ensin innostut ja hetken pohdittuasi lannistut. Olisihan tuo ihana asia saavuttaa, mutta kun…sen jälkeen perustelet kymmenen eri syytä miksi ei ja lopulta tulet siihen tulokseen, että ei se ole mahdollista toteuttaa. Unohdat koko asian ja lopulta mikään ei muutu. Tietyllä tavalla tilanne lannistaa uudelleen ja uudelleen kun tuntuu, että jonkin asian haluaisi saavuttaa, mutta se tuntuu niin kaukaiselta ja suurelta. Oikean kokoisia välitavoitteita asettamalla suurempikin unelma on mahdollista tavoittaa.

Välillä on hyvä pysähtyä ja katsoa myös taaksepäin, jotta huomaa kuinka pitkän matkan olet tullut jo eteenpäin. Itselleni suurin harha on tunne siitä, että asiat eivät etene, vaikka näin ei ole.

Pohdin omia pitkän aikavälin tavoitteita ja sitä miksi niistä on välillä niin vaikeaa pitää kiinni. Suurin harha itselläni on usein se, että tavoite tuntuu olevan saavuttamattomissa. Samaan aikaan pelko kolkuttelee ovella ja muistuttaa epäonnistumisen mahdollisuudesta. Unelma ja pelko kulkevat käsi kädessä. Pelko mittaa sitä kuinka paljon uskot unelmaasi. Jos annat pelon voittaa, unelma ei toteudu. Jos taas rakkaus voittaa, taistelet unelmasi eteen ja olet valmis kohtaamaan myös ne haasteet ja epäonnistumiset, jotka matkallasi kohtaat. 

Saatamme kuvitella, että joku on saavuttanut unelmansa sormia napsauttamalla. Tämä johtuu myös siitä, että kun näemme jonkun onnistuneen tai menestyneen jossakin asiassa, näemme vain lopputuloksen. Emme näe sitä kuinka monta kertaa kyseinen henkilö on epäonnistunut harjoitellessaan tai kuinka pitkä matka on ollut siihen kun tuloksia alkaa näkymään. Mietitään vaikka urheilijaa. Urheilija luopuu myös paljosta, mutta samaan aikaan palkinto on niin suuri, että se motivoi tarpeeksi jatkamaan uudestaan ja uudestaan jokaisen tappion hetkellä. 

”Unelma ja pelko kulkevat käsi kädessä. Pelko mittaa sitä kuinka paljon uskot unelmaasi. Jos annat pelon voittaa, unelma ei toteudu.”

Mikä pitää sitten motivaation yllä? Siihen tarvitaan kirkas päämäärä, jonka näet ja tunteen, jonka koet kun ajattelet sitä silloinkin kun matkallasi tulee vastoinkäymisiä. Mikä saa silti jatkamaan? Tarpeeksi pienet ja realistiset välitavoitteet sekä onnistumisista iloitseminen. Omalla kohdallani eteneminen on välillä haastavaa hahmottaa. Samalla huomaa kuinka itseään alkaa helposti vähättelemään. Teenkin niin, että kuukauden välein katson taakse- ja eteenpäin. Näin etenemisen pystyy hahmottamaan realistisemmin ilman sisäistä vähättelijää.

Onnistuminen luo lisää innostusta! Arjen keskellä on tärkeää asettaa itselleen realistisia, arjen kestäviä tavoitteita. Muista myös palkita itseäsi.

On myös hyvä ymmärtää, että epäonnistuminen ei ole huono juttu, se auttaa pääsemään eteenpäin. Jokainen epäonnistuminen vie lähemmäs onnistumista ja tulet koko ajan paremmaksi siinä mitä teet. Epäonnistumisen hetkellä tätä on todella vaikeaa muistaa. Unelmien realisoituminen  vaatii usein vuosien työtä taustalle. Jos unelmat toteutuisivat sormia napsauttamalla, ne eivät olisi enää unelmia. 

Vinkit tavoitteen pohtimiseen:

  1. Pysähdy ja kirkasta päämäärä. Tee päämäärästä mahdollisimman konkreettinen.
  2. Pohdi miksi haluat saavuttaa sen?
  3. Pohdi myös, mikä tavoitteen saavuttamisessa motivoi sinua?
  4. Jaa tavoite kalenteriin välitavoitteiksi, huomioi omakohtainen realistinen eteneminen. Pohdi tavoitteseen sopiva tahti. Teetkö jotain päivittäin, viikoittain vai kuukausittain?
  5. Mitä teet kun saavutat välitavoitteen?
  6. Muista olla lempeä itsellesi. Älä vertaa itseäsi muihin.

Tärkeintä on aina aloittaa jostain ja edetä pienin askelin. Ilon kautta!

Marika