Kuka olen?

Mahtavaa miten paljon uusia seuraajia meille on tullut! Kiitos, että olet mukana. Suvi kertoi viime viikolla itsestään ja siitä miten blogimme sai alkunsa. Kerron nyt itsestäni uusille ja vanhoille seuraajillemme. Instagramin kohokohdista löytyy myös esittely minusta. Alunperin tarkoitus oli kirjoittaa esittely postauksen yhteyteen lyhyesti. Tekstiä alkoi tulla, joten katsoin parhaaksi esitellä itseni blogitekstin yhteydessä. Nautin kirjoittamisesta ja se on myös yksi syy blogin olemassaololle.

Olen Marika ja kotoisin myös pohjoisesta, kuten Suvi. Syntynyt Kemissä, mutta viiden vanhana muutimme Ouluun vanhempieni töiden perässä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pidin välivuoden ja muutin Helsinkiin. Pääsin mummoni kanssa samalle työpaikalle Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Muutaman työvuoronkin teimme yhdessä. Olen asunut täällä etelässä suurimman osan elämästäni useissa eri kaupungissa. Lahteen muutin kolme vuotta sitten. Olen iloinen siitä, että vihdoinkin olen löytänyt paikan joka tuntuu kodilta. Olen muuttanut usein enkä ole kiinnittynyt erityisemmin mihinkään paikkaan. Koti on seurannut aina mukanani. 

Tässä ovat tyttäreni nuorimmasta vanhimpaan. Olen kiitollinen äitiydestä ja sen tuomasta rakkaudesta. Äitiys on minulle suuri voimavara ja opettaja.

Uusperheeseemme kuuluu aviomieheni ja viisi tytärtä. Tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla. Nuorin tyttäremme on 1,5 vuotias. Toimin MiBissä  (Mothers in Business) vapaaehtoisena aktiivina ja aloitin juuri opinnot avoimessa yliopistossa. En koe olevani perinteinen kotiäiti. Tarvitsen ympärilleni paljon tekemistä. Minulla on useita muitakin projekteja, joita työstän tässä samalla. Nautin kirjoittamisesta. Se on itselleni tapa jäsennellä asioita.

Haaveena on aina ollut oma yritys, kuten vanhemmillanikin. Lapsuuteni kuljin vanhempieni mukana työpaikalla ja hyvin varhain osallistuin jo työntekoon. Teen töitä sen eteen, että saan unelman toteutettua. Ensimmäinen muistoni asiakaspalvelusta tapahtui 6-vuotiaana. Tuurasin muutaman minuutin varastossa käyvää työntekijää ja asiakas oli jokseenkin yhtä hämmentynyt kuin minäkin kunnes uskaltauduin tervehtimään häntä. Tehtäväni oli kertoa, että työntekijä palaa pian.

Olen MiBissä vapaaehtoisena aktiivina. MiB (Mothers in Business) on äitiverkosto, joka tarjoaa mahdollisuuden työelämätaitojen ja oman osaamisen kehittämiseen.

Rohkeus on kuljettanut minua elämässäni eteenpäin. Muistan kuinka minua on aina jännittänyt astua uusiin paikkoihin. Nuorena opiskelijana ensimmäinen päivä hotelli Kämpin ravintolassa ja itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentin linnassa olivat tuolloin itselleni ison kynnyksen asioita. Näistä kokemuksista sain paljon itseluottamusta ja voimaa jatkaa eteenpäin. Tartun innolla uusiin haasteisiin. Haasteet tuovat mukanaan aina uusia mahdollisuuksia. Parasta niissä on itsensä ylittäminen ja tunne siitä, että selvisinpäs! Mitä seuraavaksi?

Harrastuksiini kuuluvat lenkkeily, kokkailu, tennis ja kotijumpat. Rakastan ruoanlaittoa erityisesti silloin kun saan kokkailla rauhassa ja testata uusia makuja sekä reseptejä. Arkisin arvostan nopeaa ruokaa. Harrastan myös keittiöpsykologiaa ja elämän arvoitusten pohdintaa. Haasteet saavat motivoitumaan ja tästä syystä opiskelenkin aina jotain uutta. Edelliset opintoni sain valmiiksi 2019 joulukuussa ja ajattelin, että ei nyt vähään aikaan. Mutta minkäs itselleni mahdan ja pian pohdin jo uusia opintoja. Tässä elämäntilanteessa tarvitsen paljon joustoa opintoihini ja siitä syystä valitsin avoimen yliopiston.

Eletään 1990-lukua. Kuvassa minä ja veljeni Ville. Harrastin tuolloin balettia, mutta koin sen liian hidastempoiseksi ja vaihdoin kilpatanssiin. Se harrastus seurasi yläasteelle saakka kunnes vaihtui hevosiin.

Intohimoinen suhtautuminen ruokaan sai alkunsa mummoni keittiössä. Koen, että keittiö on kodin sydän ja rakkaudella tehty ruoka vahvistaa koko perhettä.  Ruoan ympärille liittyy myös vahvasti yhdessäolo ja keskustelu päivän tapahtumista. Haluan, että istumme kaikki yhdessä pöydän ääreen syömään ainakin kaksi kertaa päivässä lounaalla ja päivällisellä.

Ravintola-ala on opettanut minulle hyvin paljon. Siitä on paljon hyviä muistoja. Joukko on tiivis ja yhteisöllisyys antaa paljon voimaa hektiseen työhön. Olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä ja tilaisuuksista joihin pääsin mukaan erilaisissa ympäristöissä. Erityisesti opin ennakoimaan ja aikatauluttamaan. Ravintolassa ollaan koko ajan liikkeellä asiakaslähtöisesti. Ennakointi ja yhteistyö on kaiken a ja o.

Elämä on parasta juuri nyt. Minun lasini on aina puoliksi täynnä. Mieheni kuvailee minua ikiliikkujaksi. Toisinaan pysähdyn vasta kun on pakko levätä. Harjoittelen läsnäoloa ja itseni kuuntelemista. Luotan siihen, että elämä kantaa. Parhaillaan elän unelmaani. Joskus matka päämäärään on pitkä ja kivinen. Itselläni se on ollut myös hyvin kuoppainen. Olen hyvin kiitollinen elämästä tänään ja turvallisuudesta ympärilläni. Olen perillä ❤️

Olisi kiva kuulla kuka sinä olet?

Ihanaa viikonloppua <3

Marika

Taaperon kanssa reissussa

Kyselin alkuviikosta Instagramin puolella vinkkejä reissuun taaperon kanssa. Meillä starttasi kesäloman toinen matka keskiviikkona, kun suuntasimme Ouluun. Lauantaina matkamme jatkui Ylläkselle.

Lapsen kanssa matkustaessa tavaraa on huomattavasti enemmän kuin pelkällä aikuisten matkalla. Trellosta löytyy pakkauslista lapsen tarvikkeille. Tällä kertaa ainoastaan vaunut unohtuivat kotiin. Saimme lainattua ne onneksi Oulusta.

Aiemmin olemme matkustaneet yötä vasten, mutta yötön yö sai taaperon valvomaan. Nyt suunnittelimme ajot niin, että lähdimme aamulla yhdeksän maissa matkaan ja lounaan jälkeen lapsi nukkui muutaman tunnin päiväunet.

Autossa eniten viihdytti iPad, mutta hampaiden kiristystä aiheutti huonot verkkoyhteydet ja pätkivä Pipsa Possu. Välillä myös luettiin kirjoja ja katseltiin autoja. Automatkat sujuivat yllättävän hyvin ja lapsi viihtyi takapenkillä.

Kokeilimme tällä kertaa huoltoasemien noutopöytiä, jotka osoittautuivat loistaviksi valinnoiksi. Yksi vuotiaalle lounas oli vieläpä ilmainen. Oma nokkamuki ja kauramaito ovat kulkeneet mukana, kun joka paikassa niitä ei ole ollut tarjolla.

Noutopöydästä löytyi myös taaperon makuun sopivia ruokia.

Oulussa olimme yötä mummolassa, mutta Ylläksellä vuokrasimme Chalets- huoneiston. Lapsen kanssa reissaamista helpottaa, kun voi laittaa itse ainakin osan ruuista. Tilasimme viikon ruokaostokset etukäteen Jounin Kaupasta, joten ne piti vain nostella kyytiin sovittuna aikana.

Meillä on mukana oma matkasänky, kun niiden laatu vaihtelee hyvin paljon eri paikoissa. Tutussa sängyssä uni tulee helpommin ja lapsi nukkuu yleensä paremmin. Yöttömässä yössä pimein paikka löytyi asunnon kylpyhuoneesta, jossa unta riitti ainakin ensimmäisenä yönä melkein aamu seitsemään.

Olemme monesti olleet ensimmäisinä hotellin aamupalalla. Mökkimajoitus sopii todella hyvin, kun aamupalaa pitää saada ennen kello seitsemää.

Reissuilla pyrimme siihen, että lapsella olisi oma huone, tai tila nukkua. Näin kaikki saavat levollisemmin yöunet. Mukana meillä on myös joitain keittiötarvikkeita ja mausteita. Tässä kyseisessä huoneistossa on kuitenkin todella hyvä varustelu, joten raastinraudan olisi voinut jättää kotiin.

Pyrimme pitämään rytmin myös matkoilla samana, kuin kotona. Tutun rytmin avulla vältymme ylimääräisiltä kiukuilta ja säädöiltä. Poikkeuksellisesti meillä on matkassa mukana myös mummi ja ukki, joten me pääsemme liikkumaan myös kaksistaan. Ohjelmassa meillä on pyöräilyä ja ulkoilua.

Olemme aiemmin matkustaneet paljon ulkomailla, mutta nyt poikkeusaikana päätimme, että pysymme Suomen rajojen sisäpuolella. Suomi on todella monipuolinen matkailukohde ja aiomme myös tulevina vuosina matkustaa enemmän kotimaassa.

Hämeenlinnassa sijaitseva Vankilamuseo on yksi meidän perheen lempimuseoista.

Mukavaa tekemistä ja nähtävää löytyy ympäri Suomea mitä erilaisimmista museoista. Meillä kummallakin vanhemmalla on museokortit, joilla pääsee ilmaiseksi yli 300 museoon. Mukavimpia museoita tänä kesänä ovat olleet Suomen metsämuseo Lusto, Tiedekeskus Tietomaa, Vankilamuseo sekä Helsingin kaupunginmuseo. Museoissa ei tarvitse viettää tolkuttomasti aikaa.Museoissa on riittänyt ihmeteltävää myös lapselle. Museot ovat myös loistavia taukopaikkoja, koska niistä löytyy yleensä hyvät lastenhoitotilat ja sekä kahvila.

Meillä reissu jatkuu vielä ensi viikkoon, jonka jälkeen palaammekin arkeen työ- ja päiväkotielämään. Loma on ollut todella rentouttava ja odotan jo innolla syksyä ja töiden alkua.

-Suvi

Uusi arki

Meillä elämä on rauhoittunut todella paljon koronakriisin myötä. Olemme molemmat vanhemmat kokonaan etätöissä ja kotoa ei poistuta juuri muuten kuin, hakemaan kauppakassitilausta marketista.

Pyry nauttii, kun koko perhe on koko ajan kotona.

Perheemme rytmi pyörii hyvin pitkältä puolitoistavuotiaan ruokailuiden ja nukkumisten ympärillä ja päivät ovat hyvin samanlaisia, olipa sitten arki- tai viikonloppu. Etätöiden aiheuttama lastenhoito-ongelmakin ratkesi, kun isoveli, jonka kirjoitukset ovat ohi on arkipäivät veljensä kanssa.

Hän haluaa olla kaikessa mukana.

Etätyöhön tottuminen kesti hetken, mutta sopivien työtapojen löydyttyä se lähti rullaamaan. Työlle jää päivässä huomattavasti enemmän aikaa, kun keskeytyksiä ei juuri tule ja siirtymisiin ei mene aikaa. Toki ihmisiä olisi todella mukava nähdä myös kasvokkain. Epäilen, että kriisin jälkeen työpaikan sijainnin merkitys tulee vähenemään ja etäyhteyksiä käytetään entistä enemmän kokouksia ja koulutuksia järjestettäessä.

Otin pitkästä aikaa ompelukoneen esiin.

Eristäytymisen alussa järjestelimme ja siivosimme yhdessä koko talon. Osa ylimääräisistä tavaroista annettiin pois ja loput odottavat myyntiin menoa, kunhan pääsee taas liikkumaan. Kerrankin on ollut aikaa purkaa kodin to do-listaa. Kotonakin on nyt todella mukava olla, kun keskeneräisiä töitä on saanut valmiiksi. Taaperokin viihtyy todella hyvin, kun saa puuhailla mukana.

Rinkka on osoittautunut oivaksi valinnaksi metsäretkille.

Olemme ulkoilleet paljon ja iltaisin pelanneet pienemmän mentyä nukkumaan. Uusia reseptejä on myös tullut testailtua, kun ulkona syöminen on jäänyt. Lähistöltämme löytyy uskomattoman kauniita paikkoja, joissa en ole ennen edes käynyt. Toivon, että kriisin mentyä ohi varaamme aikaa perheelle ja yhteiselle tekemiselle.

Luonto rauhoittaa ja siellä voi hetkeksi unohtaa ympäröivän maailman.

Tilanne on avannut silmäni uudella tavalla. Olen todella kiitollinen siitä, että asumme maalla ja pääsemme melkein omalta takapihalta metsään. Uutisia seuratessa ahdistus meinaa välillä ottaa vallan ja tavallista arkea meinaa välillä olla ikävä. Nyt ei kuitenkaan auta kuin odottaa ja kantaa oma kortensa kekoon noudattamalla ohjeita ja pysymällä kotona.

Voimia ja terveyttä kaikille <3

Suvi

Tuoko raha onnea?

Oletko joskus pysähtynyt miettimään, että miksi sinun pitäisi ostaa se uusin huippujuttu ja mihin tarvitset sitä? Sisäinen vuoropuhelu menee jotenkin näin. Voi kun tuo olisi ihana…paljonko se maksaa? Olen kyllä ansainnut sen. Tarvitsenko sitä todella…en, mutta näyttäisin kyllä niin hyvältä tuon kanssa.

Mitä raha merkitsee sinulle? Avaako se oven tunteisiin vai tavaraan?

Meillä on taustalla usein aito ja todellinen tarve, mutta kun tulee hetki jolloin listan loppua ei näy, on hyvä pysähtyä ja tunnistaa muutamia asioita. Ensinnäkin, taustalla jyllää lapsuudesta opitut mallit. Miten teillä kotona suhtauduttiin rahaan? Puhuttiinko rahasta? Arvostettiinko rahaa? Oliko siitä pulaa? Mitattiinko asiat rahassa vai muilla mittareilla? 

Lapsuudessa opitut asiat rahasta kulkevat mukanamme läpi elämän.

On hyvä pohtia rahan merkitystä. Mitä raha sinulle merkitsee? Suomalaiselle kulttuurille ominaista on, että rahasta ei juuri puhuta. Itse huomaan solmineeni rauhan rahan kanssa vasta aivan viime vuosina. Kun elämässä vallitsee aidot arvot ja oikeat ihmiset, huomaa, että minulla onkin kaikki mitä tarvitsen. On muistettava myös, että raha ei korvaa eikä korjaa mitään. Se luo ainoastaan illuusion. Kuvittelemme, että raha ja sillä saatavat asiat tekevät meidät onnellisiksi. Todellisuudessa rahalla ei voi ostaa rakkautta, ystävyyttä tai turvallisuutta. Se on vain väline korvata näitä, toisen ihmisen poissaoloa. Kun tunne on aito, se eheyttää sisäisesti etkä kaipaa mitään muuta. 

Raha helpottaa elämäämme, mutta on hyvä pohtia kuinka paljon annat sille valtaa?

Meillä opetettiin kotona rahan arvo ja se, että töitä tekemällä voit ostaa sitten itse mitä haluat. Ensin pitää opiskella, että elämässä ja tulevaisuudessa pärjää. Kaikki on ensin ansaittava, ennen kuin tuhlataan. 14-vuotiaasta alkaen sitten aloin tienaamaan omia rahoja. Olen ollut rahan käyttäjänä varsinainen tuuliviiri enkä nuoruudessani oikein ymmärtänyt edes mihin mitäkin tarvitsin. Kunhan vain ostin kun se oli kivaa. Kivaa oli se, että lupaa ei tarvinnut kysyä kun olin rahan itse tienannut. Tästä syystä rahaa ei säästöön paljon jäänytkään.

Ostamisesta saattaa muodostua korvike monille muille asioille. Lähipiirissä on kaikilla varmasti monenlaisia rahan käyttäjiä. Eihän se kenellekään muulle kuulu miten kukin omat rahansa käyttää, mutta on viisasta pohtia omaa suhtautumista rahaan. Miten tästä pääsee selville? Mieti jotain turhaketta mitä olisit halunnut kovasti…kun keskität ajatukset johonkin muuhun ja olet läsnä, huomaat pian, että se unohtuu. Jos pystyt perustelemaan itsellesi, miksi tarvitset sen upean ja mahtavan jutun, niin hyvä, silloin ehdottomasti hankit sen ja sille löytyy tarve. Jos tarve perustuu muuhun kuin rakkauteen ja rauhaan, löydät harvoin järkevää selitystä tälle tahdon asialle, joka ohjaa mieltäsi.

Näissä hetkissä huomaan, että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Aika katoaa eikä minun tarvitse miettiä mitään. Vain olla.

Rahalla on hyvin läheinen suhde meidän omanarvontuntoomme. On erotettava tilanteet, jolloin asioihin ei pysty aina suoraan vaikuttamaan, kuten elämän kriisihetkillä. Raha on kuitenkin vaihdannan väline ja tuo turvallisuutta kaikkien elämään, oli suhde rahaan mikä tahansa. Tästä syystä rahan käyttöä voi opetella vastuullisemmaksi ja luoda itselleen hätävaraksi puskurirahaston. Se auttaa myös kääntämään ajattelun siihen, että sinulla on rahaa eikä päinvastoin. Tämä rahasto on suuruudeltaan juuri niin pieni tai suuri kuin itse parhaaksi näet ja pystyt solmimaan rauhan itsesi kanssa.

Kuljin nuoruudessani pitkään uskoen, että raha tekee onnelliseksi. Kun löysin omat arvoni ja oikeat ihmiset, huomasin, että onnellisuus tulee elämään muista asioista.

Nykyään mietin ostaessani myös vastuullisuutta ja ekologisuutta. Mikä vaihtoehto kuormittaa vähiten ympäristöä ja mikä tukee eniten tätä maailmaa ja ympäristöä jossa asun. Tavarassa ja vaatteissa vähemmän on enemmän. On myös hyvä pohtia miten tunteita voi näyttää ilman rahaa? Itse osoitan läheisilleni rakastavani heitä, valmistamalla hyvää ruokaa ja leipomalla jotain kaunista.

Mikä on sinun suhtautumisesi rahaan?

Aurinkoista päivää <3

Marika

Kerrankin on aikaa kodin järjestämiselle

Tämä tilanne ahdistaa itselläni välillä todella paljon, kuten monella muillakin. Pyrin kuitenkin etsimään asioista positiivisia puolia. Pysymällä mahdollisimman paljon kotona, voimme auttaa eniten. Vapaa-aikaa on vapautunut uskomaton määrä, kun työ, kun työmatkat, kaupassakäynnit, harrastukset ja kaikki muu on jäähyllä.

Meillä on viime päivät järjestelty kotia. Kokosin teille muutaman mielestäni hyvän kirjan liittyen kodin järjestämiseen ja järjestyksen ylläpitoon. Meillä kaappien ja varastojen järjestäminen ja ylimääräisestä tavarasta luopuminen ovat olleet pitkään to do-listalla. Siihen on nyt hyvin aikaa. Itseäni kodin järjestäminen rauhoittaa ja onnistunut lopputulos antaa hyvän mielen.

Ilana Aallon instagram- tili kannattaa myös ottaa seurantaan. Sieltä löytyy myös videoita, miten hän on järjestellyt kotinsa toimivaksi.

Aloitimme viime viikonloppuna yläkerrasta ja olemme joka päivä käyneet jonkun huoneen, tai kaapin läpi. Ylimääräiset tavarat olemme vieneet varastoon odottamaan jatkotoimenpiteitä, jotta tavarat eivät jää pyörimään muuten järjestettyyn tilaan.

Luin monta vuotta sitten Marie Kondon Konmari, Siivouksen elämänmullistava taika- kirjan, jonka ohjeiden mukaan järjestin kotini ja kaappini. Kaappien järjestys saattaa välillä hieman heikentyä, mutta sen saa palautettua nopeasti takaisin alkuperäiseen järjestykseen, kun ”runko” on kunnossa. Tärkeintä järjestyksen ylläpitämisessä on se, että tavaraa, tai vaatteita ei ole liikaa. Pari vuotta sitten yhdistimme taloutemme ja tavaramäärä kasvoi valtavasti.

Tämä alkaa olla jo klassikko. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, mikäli et ole vielä lukenut.

Olemme luopuneet jo paljosta, mutta edelleen tavaraa oli yksinkertaisesti liikaa. Nyt onneksi tarjoutui hyvä tilaisuus katsastaa kaapit ja varastot. Olemme myyneet ylimääräisiä tavaroita netissä, kirpputoreilla sekä antaneet eteenpäin. Osa odottaa isompien lasten omaa kotia. Pyrimme siihen, että emme heitä mitään käyttökelpoista roskiin, vaan mieluummin annamme sen eteenpäin. Nyt toki tavaroiden jatkokäsittely odottaa hyvää aikaa.

Tästä kirjasta löydät myös apua kodin järjestykseen ja sen ylläpitämiseen.

Meillä koko perhe osallistuu kodin siivoukseen ja siisteyden ylläpitoon. Taapero on mukana puuhissa siinä missä muutkin ja nauttii yhteisestä tekemisestä. Pyrimme pitämään lelujen määrän kohtuullisena, jotta lastenhuone on helppo pitää järjestyksessä. Lapsi oppii samalla myös arvostamaan tavaroitaan, kun niitä on vähemmän. Kaikille leluille on oma paikkansa ja taaperonkin on helppo laittaa tavarat paikoilleen leikin jälkeen, vanhempien avustuksella toki.  

Nautin kodin järjestelystä ja olo on paljon kevyempi, kun kaapit ovat siistit ja turhaa roinaa ei pyöri jaloissa. Viikkosiivouskin käy näppärämmin, kun tasot ovat tyhjät ja siivousta ei tarvitse aloittaa raivauksella.

Mitä te olette tehneet kotona? Oletteko lukeneet jonkun tekstissä mainituista kirjoista?

Suvi