Kuka olen?

Mahtavaa miten paljon uusia seuraajia meille on tullut! Kiitos, että olet mukana. Suvi kertoi viime viikolla itsestään ja siitä miten blogimme sai alkunsa. Kerron nyt itsestäni uusille ja vanhoille seuraajillemme. Instagramin kohokohdista löytyy myös esittely minusta. Alunperin tarkoitus oli kirjoittaa esittely postauksen yhteyteen lyhyesti. Tekstiä alkoi tulla, joten katsoin parhaaksi esitellä itseni blogitekstin yhteydessä. Nautin kirjoittamisesta ja se on myös yksi syy blogin olemassaololle.

Olen Marika ja kotoisin myös pohjoisesta, kuten Suvi. Syntynyt Kemissä, mutta viiden vanhana muutimme Ouluun vanhempieni töiden perässä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pidin välivuoden ja muutin Helsinkiin. Pääsin mummoni kanssa samalle työpaikalle Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Muutaman työvuoronkin teimme yhdessä. Olen asunut täällä etelässä suurimman osan elämästäni useissa eri kaupungissa. Lahteen muutin kolme vuotta sitten. Olen iloinen siitä, että vihdoinkin olen löytänyt paikan joka tuntuu kodilta. Olen muuttanut usein enkä ole kiinnittynyt erityisemmin mihinkään paikkaan. Koti on seurannut aina mukanani. 

Tässä ovat tyttäreni nuorimmasta vanhimpaan. Olen kiitollinen äitiydestä ja sen tuomasta rakkaudesta. Äitiys on minulle suuri voimavara ja opettaja.

Uusperheeseemme kuuluu aviomieheni ja viisi tytärtä. Tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla. Nuorin tyttäremme on 1,5 vuotias. Toimin MiBissä  (Mothers in Business) vapaaehtoisena aktiivina ja aloitin juuri opinnot avoimessa yliopistossa. En koe olevani perinteinen kotiäiti. Tarvitsen ympärilleni paljon tekemistä. Minulla on useita muitakin projekteja, joita työstän tässä samalla. Nautin kirjoittamisesta. Se on itselleni tapa jäsennellä asioita.

Haaveena on aina ollut oma yritys, kuten vanhemmillanikin. Lapsuuteni kuljin vanhempieni mukana työpaikalla ja hyvin varhain osallistuin jo työntekoon. Teen töitä sen eteen, että saan unelman toteutettua. Ensimmäinen muistoni asiakaspalvelusta tapahtui 6-vuotiaana. Tuurasin muutaman minuutin varastossa käyvää työntekijää ja asiakas oli jokseenkin yhtä hämmentynyt kuin minäkin kunnes uskaltauduin tervehtimään häntä. Tehtäväni oli kertoa, että työntekijä palaa pian.

Olen MiBissä vapaaehtoisena aktiivina. MiB (Mothers in Business) on äitiverkosto, joka tarjoaa mahdollisuuden työelämätaitojen ja oman osaamisen kehittämiseen.

Rohkeus on kuljettanut minua elämässäni eteenpäin. Muistan kuinka minua on aina jännittänyt astua uusiin paikkoihin. Nuorena opiskelijana ensimmäinen päivä hotelli Kämpin ravintolassa ja itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentin linnassa olivat tuolloin itselleni ison kynnyksen asioita. Näistä kokemuksista sain paljon itseluottamusta ja voimaa jatkaa eteenpäin. Tartun innolla uusiin haasteisiin. Haasteet tuovat mukanaan aina uusia mahdollisuuksia. Parasta niissä on itsensä ylittäminen ja tunne siitä, että selvisinpäs! Mitä seuraavaksi?

Harrastuksiini kuuluvat lenkkeily, kokkailu, tennis ja kotijumpat. Rakastan ruoanlaittoa erityisesti silloin kun saan kokkailla rauhassa ja testata uusia makuja sekä reseptejä. Arkisin arvostan nopeaa ruokaa. Harrastan myös keittiöpsykologiaa ja elämän arvoitusten pohdintaa. Haasteet saavat motivoitumaan ja tästä syystä opiskelenkin aina jotain uutta. Edelliset opintoni sain valmiiksi 2019 joulukuussa ja ajattelin, että ei nyt vähään aikaan. Mutta minkäs itselleni mahdan ja pian pohdin jo uusia opintoja. Tässä elämäntilanteessa tarvitsen paljon joustoa opintoihini ja siitä syystä valitsin avoimen yliopiston.

Eletään 1990-lukua. Kuvassa minä ja veljeni Ville. Harrastin tuolloin balettia, mutta koin sen liian hidastempoiseksi ja vaihdoin kilpatanssiin. Se harrastus seurasi yläasteelle saakka kunnes vaihtui hevosiin.

Intohimoinen suhtautuminen ruokaan sai alkunsa mummoni keittiössä. Koen, että keittiö on kodin sydän ja rakkaudella tehty ruoka vahvistaa koko perhettä.  Ruoan ympärille liittyy myös vahvasti yhdessäolo ja keskustelu päivän tapahtumista. Haluan, että istumme kaikki yhdessä pöydän ääreen syömään ainakin kaksi kertaa päivässä lounaalla ja päivällisellä.

Ravintola-ala on opettanut minulle hyvin paljon. Siitä on paljon hyviä muistoja. Joukko on tiivis ja yhteisöllisyys antaa paljon voimaa hektiseen työhön. Olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä ja tilaisuuksista joihin pääsin mukaan erilaisissa ympäristöissä. Erityisesti opin ennakoimaan ja aikatauluttamaan. Ravintolassa ollaan koko ajan liikkeellä asiakaslähtöisesti. Ennakointi ja yhteistyö on kaiken a ja o.

Elämä on parasta juuri nyt. Minun lasini on aina puoliksi täynnä. Mieheni kuvailee minua ikiliikkujaksi. Toisinaan pysähdyn vasta kun on pakko levätä. Harjoittelen läsnäoloa ja itseni kuuntelemista. Luotan siihen, että elämä kantaa. Parhaillaan elän unelmaani. Joskus matka päämäärään on pitkä ja kivinen. Itselläni se on ollut myös hyvin kuoppainen. Olen hyvin kiitollinen elämästä tänään ja turvallisuudesta ympärilläni. Olen perillä ❤️

Olisi kiva kuulla kuka sinä olet?

Ihanaa viikonloppua <3

Marika

Äitiys yhdistää

Äiti on kaunis sana. Siihen liitetään paljon tunteita, rakkautta ja lista käytännön asioita. Se palauttaa lapsuuteen ja saa miettimään omaa äitiä sekä isoäitiä. Äitiys yhdistää ja auttaa tutustumaan kokonaan uusiin ihmisiin. Äitiyteen liittyy paljon asioita, eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Tapoja on niin monia kuin on meitä äitejäkin. Äitiys on valtavan suuri voimavara, josta riittää lämpöä elämän jokaiseen sopukkaan. Äitiys tuo valoa pimeyteen ja lämpöä kylmyyteen. On ihanaa olla äiti. 

Äitiys oli asia, joka yhdisti myös meidät.  Vauvavuosi toi meidän molempien elämään joukon aivan uusia ihmisiä MiB Mothers in business – verkoston kautta. Oli ihanaa tutustua joukkoon muita äitejä, jotka jakavat samoja arvoja ja mielenkiinnon kohteita. Tapaamiset viikoittain muiden äitien kanssa toi vertaistukea sekä mahdollisuuden keskustella myös paljon muusta vauvojen lisäksi. Näistä kohtaamisista sai paljon energiaa ja iloa päiviin.

Vauva-arjen lisäksi teimme molemmat opinnäytetöitä, joista valmistumisemme oli kiinni. Se oli ainoa asia, minkä piti valmistua, jotta paperit sai koulusta ulos. Toimimme myös toistemme sparraajina ja neuvonantajina. Vauhditimme toinen toisiamme ja keskustelimme siitä, miksi olimme lykänneet opinnätetyön aloitusta? Se olisi ollut helpompaa hoitaa ennen yöllisiä heräilyjä ja huonosti nukuttuja öitä. Päätimme, että nyt rimaa lasketaan reilusti. Siitä se lähti. Aikataulutimme paljon tekemisiä yhdessä, vaikka opinnäytetöiden aihealueet ja toimialat olivat täysin erit.

Siitä alkaen olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä. Ilman tätä koronaa näkisimme lounailla kuten ennen tai vierailisimme toistemme luona. Joskus kun tapaa kokonaan uuden ihmisen, tulee tunne, että ihminen on jostain tuttu. Olemme tunteneet varsinaisesti pian vuoden, mutta tavatessamme tuntuu kuin olisimme tunteneet aivan lapsuudesta saakka. Olemme hyvin samanlaisia, sillä eroavaisuudella, että Suvi tykkää tehdä muistiinpanoja ja listoja ja järjestellä asioita konkreettisemmin. Marikassa asuu pieni taiteilijan sielu, joka vallan ottaessaan saattaa jäädä fiilistelemään asioita liian pitkäksi aikaa.

On ihanaa ja arkea rikastuttavaa, että äitiys on tuonut elämään paljon muutakin kuin perheenlisäystä. Puhuimme pari viikkoa sitten puhelimessa siitä, kuinka paljon vuodessa on tapahtunut asioita. Hyviä asioita, joita ei olisi edes voinut kuvitella tapahtuvaksi jokin aikaa sitten. Elämään on tullut paljon uutta. Osa niistä on jo konkreettisia ja osa kehittelyasteella. Kannustamme toisiamme ja sillä, että toinen sanoo ”sinä pystyt” ja ”tuo on hyvä” on aivan valtavan suuri merkitys. Meitä yhdistää myös ajatus siitä, että kaikkeen löytyy ratkaisu. Jos ei konkreettinen niin sitten asia vaatii oman pään sisällä uudelleenkäsittelyn. 

Tämä blogi syntyi siis meidän ystävyydestämme ja tavastamme aikatauluttaa elämämme uudestaan äiteinä. Keskustelut ajankäytöstä on tuonut aivan uuden lähestymiskulman asioihin. Kaikelle on aikaa kun tarkastat päämäräsi ja sitoutumisesi. Jos edelleen sanot kyllä, tee unelmistasi totta.

Ihanaa äitienpäivää <3

Suvi ja Marika

Ystävyydelle

Olin nähnyt Marikan nimen muutamia kertoja MiB- yhteyksissä ja Facebookin perusteella tiesin, että myös hän on kotoisin Oulusta. MiB eli  Mothers in Business on verkosto äideille, joille työn ja perheen yhdistäminen on luonnollinen osa arkea. Toimimme molemmat verkostossa vapaaehtoisina aktiiveina. Minulla oli vahva tunne, että tähän ihmiseen haluan tutustua. 

Melkoinen yhteensattuma on myös se, että Marikalle yhteinen tuttavamme oli aiemmin kertonut olevamme hyvinkin samanlaisia. Puheliaita, iloisia ja idearikkaita. Marika kyseli kesäkuussa Facebookin MiB vapaalla- ryhmässä sparraajaa omaan opinnäytetyöhönsä ja kutsui kanssaan lounaalle. Laitoin hänelle heti viestiä ja siitä tämä juttu lähti. 

Lounaalla huomasimme, että meidän jutut menevät todella hyvin yksiin. Olimme kummatkin todella väsyneitä huonosti nukuttujen öiden jälkeen, mutta jutellessa se kaikki unohtui. Lounaalla myös ajankulu katosi täysin, tuntui kuin olisimme aina tunteneet ja jutustelu olisi vain jatkunut pitkän ajan jälkeen. Löysimme monta meitä yhdistävää tekijää, joista tärkeimpänä kummankin positiivinen elämänasenne, sekä into tehdä ja kokea uusia asioita. Vaikka päällemme kertyisi joskus tummempia pilviä, niissä on aina kultainen reunus. 

Meillä molemmilla on kyky nähdä ratkaisuja siellä, missä moni näkee ongelmia.

Syksyn aikana näimme säännöllisesti ja itselle viikoittainen lounas toi mukavasti vaihtelua arkeen. Oli myös ihana päästä juttelemaan samassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa, joka jakaa samat arvot. Pikkuhiljaa ystävystyimme entistä paremmin ja koin itse, että olin vihdoin kotiutunut Etelä-Suomeen.  

Osallistuimme syksyllä bloggauskurssille, jonka jälkeen Marika laittoi viestiä, että aletaanko kirjoittaa ajanhallinnasta? Muutamaan minuutin mietittyäni vastasin, että ehdottomasti. Olemme kummatkin hyvin innoissamme blogista ja uskomme vakaasti, että se on jonkin suuremman kokonaisuuden alku. On ihanaa toteuttaa unelmia, jotka kokee sydämen asiaksi. Minulla oli ollut unelma blogin perustamisesta ja Marikalla kirjoittamisesta. Huomasimme, että yhdessä olemme enemmän!

Ihanaa ystävänpäivää <3

Suvi ja Marika