Kuka olen?

Mahtavaa miten paljon uusia seuraajia meille on tullut! Kiitos, että olet mukana. Suvi kertoi viime viikolla itsestään ja siitä miten blogimme sai alkunsa. Kerron nyt itsestäni uusille ja vanhoille seuraajillemme. Instagramin kohokohdista löytyy myös esittely minusta. Alunperin tarkoitus oli kirjoittaa esittely postauksen yhteyteen lyhyesti. Tekstiä alkoi tulla, joten katsoin parhaaksi esitellä itseni blogitekstin yhteydessä. Nautin kirjoittamisesta ja se on myös yksi syy blogin olemassaololle.

Olen Marika ja kotoisin myös pohjoisesta, kuten Suvi. Syntynyt Kemissä, mutta viiden vanhana muutimme Ouluun vanhempieni töiden perässä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pidin välivuoden ja muutin Helsinkiin. Pääsin mummoni kanssa samalle työpaikalle Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Muutaman työvuoronkin teimme yhdessä. Olen asunut täällä etelässä suurimman osan elämästäni useissa eri kaupungissa. Lahteen muutin kolme vuotta sitten. Olen iloinen siitä, että vihdoinkin olen löytänyt paikan joka tuntuu kodilta. Olen muuttanut usein enkä ole kiinnittynyt erityisemmin mihinkään paikkaan. Koti on seurannut aina mukanani. 

Tässä ovat tyttäreni nuorimmasta vanhimpaan. Olen kiitollinen äitiydestä ja sen tuomasta rakkaudesta. Äitiys on minulle suuri voimavara ja opettaja.

Uusperheeseemme kuuluu aviomieheni ja viisi tytärtä. Tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla. Nuorin tyttäremme on 1,5 vuotias. Toimin MiBissä  (Mothers in Business) vapaaehtoisena aktiivina ja aloitin juuri opinnot avoimessa yliopistossa. En koe olevani perinteinen kotiäiti. Tarvitsen ympärilleni paljon tekemistä. Minulla on useita muitakin projekteja, joita työstän tässä samalla. Nautin kirjoittamisesta. Se on itselleni tapa jäsennellä asioita.

Haaveena on aina ollut oma yritys, kuten vanhemmillanikin. Lapsuuteni kuljin vanhempieni mukana työpaikalla ja hyvin varhain osallistuin jo työntekoon. Teen töitä sen eteen, että saan unelman toteutettua. Ensimmäinen muistoni asiakaspalvelusta tapahtui 6-vuotiaana. Tuurasin muutaman minuutin varastossa käyvää työntekijää ja asiakas oli jokseenkin yhtä hämmentynyt kuin minäkin kunnes uskaltauduin tervehtimään häntä. Tehtäväni oli kertoa, että työntekijä palaa pian.

Olen MiBissä vapaaehtoisena aktiivina. MiB (Mothers in Business) on äitiverkosto, joka tarjoaa mahdollisuuden työelämätaitojen ja oman osaamisen kehittämiseen.

Rohkeus on kuljettanut minua elämässäni eteenpäin. Muistan kuinka minua on aina jännittänyt astua uusiin paikkoihin. Nuorena opiskelijana ensimmäinen päivä hotelli Kämpin ravintolassa ja itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentin linnassa olivat tuolloin itselleni ison kynnyksen asioita. Näistä kokemuksista sain paljon itseluottamusta ja voimaa jatkaa eteenpäin. Tartun innolla uusiin haasteisiin. Haasteet tuovat mukanaan aina uusia mahdollisuuksia. Parasta niissä on itsensä ylittäminen ja tunne siitä, että selvisinpäs! Mitä seuraavaksi?

Harrastuksiini kuuluvat lenkkeily, kokkailu, tennis ja kotijumpat. Rakastan ruoanlaittoa erityisesti silloin kun saan kokkailla rauhassa ja testata uusia makuja sekä reseptejä. Arkisin arvostan nopeaa ruokaa. Harrastan myös keittiöpsykologiaa ja elämän arvoitusten pohdintaa. Haasteet saavat motivoitumaan ja tästä syystä opiskelenkin aina jotain uutta. Edelliset opintoni sain valmiiksi 2019 joulukuussa ja ajattelin, että ei nyt vähään aikaan. Mutta minkäs itselleni mahdan ja pian pohdin jo uusia opintoja. Tässä elämäntilanteessa tarvitsen paljon joustoa opintoihini ja siitä syystä valitsin avoimen yliopiston.

Eletään 1990-lukua. Kuvassa minä ja veljeni Ville. Harrastin tuolloin balettia, mutta koin sen liian hidastempoiseksi ja vaihdoin kilpatanssiin. Se harrastus seurasi yläasteelle saakka kunnes vaihtui hevosiin.

Intohimoinen suhtautuminen ruokaan sai alkunsa mummoni keittiössä. Koen, että keittiö on kodin sydän ja rakkaudella tehty ruoka vahvistaa koko perhettä.  Ruoan ympärille liittyy myös vahvasti yhdessäolo ja keskustelu päivän tapahtumista. Haluan, että istumme kaikki yhdessä pöydän ääreen syömään ainakin kaksi kertaa päivässä lounaalla ja päivällisellä.

Ravintola-ala on opettanut minulle hyvin paljon. Siitä on paljon hyviä muistoja. Joukko on tiivis ja yhteisöllisyys antaa paljon voimaa hektiseen työhön. Olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä ja tilaisuuksista joihin pääsin mukaan erilaisissa ympäristöissä. Erityisesti opin ennakoimaan ja aikatauluttamaan. Ravintolassa ollaan koko ajan liikkeellä asiakaslähtöisesti. Ennakointi ja yhteistyö on kaiken a ja o.

Elämä on parasta juuri nyt. Minun lasini on aina puoliksi täynnä. Mieheni kuvailee minua ikiliikkujaksi. Toisinaan pysähdyn vasta kun on pakko levätä. Harjoittelen läsnäoloa ja itseni kuuntelemista. Luotan siihen, että elämä kantaa. Parhaillaan elän unelmaani. Joskus matka päämäärään on pitkä ja kivinen. Itselläni se on ollut myös hyvin kuoppainen. Olen hyvin kiitollinen elämästä tänään ja turvallisuudesta ympärilläni. Olen perillä ❤️

Olisi kiva kuulla kuka sinä olet?

Ihanaa viikonloppua <3

Marika