Luontoäidin aika

Mitä luonto merkitsee sinulle? Huomaatko ympärilläsi luonnon luoman kauneuden? Luonto tarjoaa paikan virkistäytymiselle, liikkumiselle ja kohtaamisille. Se auttaa avaamaan portin sisimpäämme ja parantaa haavojamme. Se ei toru eikä vaadi mitään vastineeksi. Luonto on tuolla ja odottaa meitä nauttimaan sen tarjoamasta vuoropuhelusta ja kauneudesta. Nyt on tullut luonnon aika saada jotain takaisin. On aika luonnon omalle lepohetkelle. Se on leponsa ansainnut.

Luonnolla on suuri vaikutus hyvinvointiimme.

On ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa. Kuinka kauan näin on, riippuu ainoastaan meistä. Minussa luonto avaa portin hiljaisuuteen, ajattomaan maailmaan. Luonto tuntuu aivan säteilevän energiaa. Mitä kaikkea luonto tarjoaa? Sade puhdistaa ja ravitsee luontoa. Se kuljettaa kaduilta pölyt veden mukana pois. Kasvit tarvitsevat vettä, me tarvitsemme vettä. Se on elinehto kaikelle. Tuuli syntyy auringon energiasta. Veden äärellä tuuli tuntuu vahvimmin. Se tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin ja pakottaa tunnistamaan voiman ulkona ja sisällä. Aurinko tuo valoa ja lämmittää meitä. Valo auttaa kasveja kasvamaan ja sillä on suuri vaikutus mielialaan.  Aurinko ja lämpö tuo toivoa paremmasta ja hyvää oloa jokaiseen soluun. 

Lempipaikkani luonnossa on veden äärellä.

Oletko miettinyt joskus, missä on sinun lempipaikkasi luonnossa? Veden äärellä? Metsässä? Milloin hakeudut sinne? Jos nyt mietit mielessäsi tätä lempipaikkaa, mitä se herättää sinussa? Mieleni palaa aina rannalle, veden ääreen. Seison rannalla. Tunnen sen lempeän ilmavirran. Kun nostan käsiäni, tuuli tarttuu hihoihin. Näen kuinka puiden oksat tarttuvat tuuleen kiinni ja veden pinta keinuu tuulen tahdissa. Rannalla on vain pieni jäinen riutta muistuttamassa olemattomasta talvesta. Katson hiekkaa, tutkin kiviä. Yksi näyttää aivan sydämeltä. Muutama korkea kaisla on selvinnyt talvesta ja seisoo tiukasti omalla paikallaan. Kuulen lintujen viserrystä ja huomaan kuinka lintu lentelee keveästi taivaalla tuulivirran mukana. Soutuveneet odottavat omistajiaan ja tuovat oman väriläiskänsä muuten vielä niin värittömälle rannalle. Kevät on jo täällä, mutta vihreät värit vielä puuttuvat. 

Isän kanssa melomassa joskus 90-luvulla.

Luonto antaa paljon hyviä muistoja. Mielessäni palaan vielä paljon kauemmas. Muistan hyvin elävästi mummolasta eri vuodenaikojen tuomia iloja. Muistan, että lapsuudessa lunta oli enemmän ja talvet paljon kylmempiä. Mummolassa kylmyys tuntui talvella sisällä asti. Rintamamiestalossa lämmitettiin puilla ja öljyllä. Silti löytyi aina kylmempi nurkka, josta kylmä vaelteli sisälle. Eteinen ja ullakko olivat kylmiä tiloja. Ullakkoa kutsuttiin nimellä vintinpäällinen ja leikin siellä lapsena paljon. Sieltä löytyi kaikenlaisia aarteita ja omalla tavallaan se paikka myös jännitti ja pelotti samaan aikaan. Vuodenajasta riippumatta, vietimme paljon aikaa ulkona luonnossa. Mummolassa oli iso pelto. Talvella tein sinne polkuja ja kesällä siinä kasvatettiin perunaa. Sain olla istutustöissä mukana ja myöhemmin myös keräämässä satoa. Pihalta löytyi kasvimaa ja marjapensaita. Kun satoa alkoi tulla, kävimme hakemassa porkkanaa tai marjoja syötäväksi kesken leikkien. Kesäisin peltoa ja pihaa ympäröivät vanhat koivut heiluivat tuulessa kilpaa kukkien kanssa. Muistan puiden lehtien havinan tuulessa. Meillä oli tapana viedä ulos isoja vilttejä ja nauttia auringosta vilttien päällä. Kuunnella kesän ääniä. Tuulta, lintuja, ohikulkevia junia ja mummolan koiran Millan haukuntaa vieraiden saapuessa. Me serkukset ja sukulaiset vietimme paljon aikaa mummolassa. 

Mummolassa 80-luvulla. Serkkuni Sari ja mummolan koira Milla.

Millaisia muistoja luonto herättää sinussa?

Tänään 28.3 vietetään WWF:n Earth Houria klo 20.30. Sammutetaan yhdessä valot tunniksi, autetaan luontoäitiä ja nautitaan kynttilän valon tuomasta lämmöstä ja rakkaudesta <3

Marika

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.