Milloin saa somettaa?

Meillä keskustellaan toistuvasti puhelimen käytöstä ja siitä, milloin sitä on soveliasta käyttää. Haluaisimme olla läsnä tilanteessa, mutta puhelin hakeutuu vaivihkaa käteen.  Osittain ongelma johtuu siitä, että puhelimella tulee hoidettua lähestulkoon kaikki asiat. Laskun maksu vaihtuu kuitenkin nopeasti kauppalistaan ja kohta olenkin jo vastaamassa kaverin viestiin. Pikaisesti vielä vähän Instagramia ja muutama sähköposti.

Poden jatkuvasti huonoa omatuntoa niin puhelimen, kuin tabletin käytöstä, vaikka suurimmaksi osaksi teenkin niillä hyödyllisiä asioita. Puhelimeni laskurin mukaan käytin sitä viime viikolla keskimäärin neljä tuntia päivässä ja kokonaisruutuaika oli 27 tuntia, 13 minuuttia. Pienenä puolustuksena todettakoon, että hoidan samalla puhelimella niin arki-, kuin työasiatkin. Tuntimäärä järkyttää minua silti.

Ennen lapsen syntymää päätimme, että hän ei tule käyttämään puhelinta, saati muuta älylaitetta ensimmäisinä vuosinaan. En tiedä missä kohtaa suunnitelmiimme tuli muutos. Taaperosta on kuoriutunut varsin taitava mobiililaitteiden käyttäjä. Pipsa Possukin löytyy jo täysin omatoimisesti ja sovellukset vaihtuvat seuraavaan kädenkäänteessä.

Rajan vetoa mobiililaitteiden sallitulle käytölle on hankala vetää, kun kaikki asiat tulee hoidettua niiden avulla. Laitteet ovat itselleni myös tärkeitä yhteydenpitovälineitä, kun suurin osa ystävistä ja perheestä asuu kauempana. Välillä on myös mukava selata Instagramia, tai Facebookia. Tuntuu kuitenkin, että tällaiselle on vaikea löytää illasta ”sallittua aikaa” ja sänkyynkään ei puhelinta haluaisi viedä.

Olen välillä poistanut Instagramin ja Facebookin kokonaan pois puhelimestani. Se on kuitenkin osoittanut hieman haastavaksi, kun tarvitsen niitä niin työssä, kuin järjestötoiminnassakin. Muutaman kerran olen myös ollut somepaastolla, joka ei ole ollut kovin toimiva ratkaisu.

Miten teillä käytetään mobiililaitteita? Onko teillä vanhempien kesken sääntöjä? Miten lapsenne saavat käyttää älylaitteita?

– Suvi

Ystävyydelle

Olin nähnyt Marikan nimen muutamia kertoja MiB- yhteyksissä ja Facebookin perusteella tiesin, että myös hän on kotoisin Oulusta. MiB eli  Mothers in Business on verkosto äideille, joille työn ja perheen yhdistäminen on luonnollinen osa arkea. Toimimme molemmat verkostossa vapaaehtoisina aktiiveina. Minulla oli vahva tunne, että tähän ihmiseen haluan tutustua. 

Melkoinen yhteensattuma on myös se, että Marikalle yhteinen tuttavamme oli aiemmin kertonut olevamme hyvinkin samanlaisia. Puheliaita, iloisia ja idearikkaita. Marika kyseli kesäkuussa Facebookin MiB vapaalla- ryhmässä sparraajaa omaan opinnäytetyöhönsä ja kutsui kanssaan lounaalle. Laitoin hänelle heti viestiä ja siitä tämä juttu lähti. 

Lounaalla huomasimme, että meidän jutut menevät todella hyvin yksiin. Olimme kummatkin todella väsyneitä huonosti nukuttujen öiden jälkeen, mutta jutellessa se kaikki unohtui. Lounaalla myös ajankulu katosi täysin, tuntui kuin olisimme aina tunteneet ja jutustelu olisi vain jatkunut pitkän ajan jälkeen. Löysimme monta meitä yhdistävää tekijää, joista tärkeimpänä kummankin positiivinen elämänasenne, sekä into tehdä ja kokea uusia asioita. Vaikka päällemme kertyisi joskus tummempia pilviä, niissä on aina kultainen reunus. 

Meillä molemmilla on kyky nähdä ratkaisuja siellä, missä moni näkee ongelmia.

Syksyn aikana näimme säännöllisesti ja itselle viikoittainen lounas toi mukavasti vaihtelua arkeen. Oli myös ihana päästä juttelemaan samassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa, joka jakaa samat arvot. Pikkuhiljaa ystävystyimme entistä paremmin ja koin itse, että olin vihdoin kotiutunut Etelä-Suomeen.  

Osallistuimme syksyllä bloggauskurssille, jonka jälkeen Marika laittoi viestiä, että aletaanko kirjoittaa ajanhallinnasta? Muutamaan minuutin mietittyäni vastasin, että ehdottomasti. Olemme kummatkin hyvin innoissamme blogista ja uskomme vakaasti, että se on jonkin suuremman kokonaisuuden alku. On ihanaa toteuttaa unelmia, jotka kokee sydämen asiaksi. Minulla oli ollut unelma blogin perustamisesta ja Marikalla kirjoittamisesta. Huomasimme, että yhdessä olemme enemmän!

Ihanaa ystävänpäivää <3

Suvi ja Marika

Kiinnitäthän huomiota palautumiseesi?

Kuinka paljon huomiota kiinnität palautumiseesi? Arki voi kuormittaa meitä huomaamatta ja asiat voivat kasautua vähitellen, aiheuttaen suurta ahdistusta. On tärkeä reagoida omaan tilanteeseen mahdollisimman nopeasti, tunnistaa oma stressaajatyyppi ja löytää itselle oikeat työkalut stressin purkamiseen.

Meistä jokainen stressaa joskus ja toisen kynnys voi olla matalampi kuin toisen. Omaa stressiä ei kannata verrata toisiin ihmisiin, vaan yrittää etsiä juuri itselle sopivat työkalut sen käsittelyyn ja palautumiseen. On tärkeä muistaa, että kaikilla ihmisellä on erilaiset elämäntilanteet ja esimerkiksi somessa annettu kuva ei välttämättä vastaa todellisuutta. Stressin sietokykyä voi onneksi myös kehittää. Pieni stressi voi joskus olla myös hyvästä. Stressi ei kuitenkaan saa olla kiinteä osa elämää, jolloin se alkaa kuormittaa. Stressi voi aiheuttaa hyvin monen näköisiä vaivoja, kuten ahdistusta, unettomuutta, sairastelua tai keskittymis- ja muistivaikeuksia. 

Omaan palautumiseen ja vapaa-aikaan kannattaa kiinnittää säännöllisesti huomiota. Onko kaikki arjessa olevat asiat aidosti tärkeitä? Voisiko joitain asioita tehdä toisin, tai jättää jopa kokonaan pois? Mitkä asiat sinulle oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä? Ennakointi ja aikataulutus auttavat ajanhallinnassa, mutta omiin toimintamalleihin ja suunnitelmiin ei kannata takertua liiaksi. Välillä suunnitelmat voivat muuttua itsestä riippumattomista tekijöistä ja omia suunnitelmia muuttaa. Asioiden priorisointi ja mittakaavan hahmottaminen auttavat myös stressin hallinnassa.

Sanna Leino auttaa uutuuskirjassaan Stressitohtori – enemmän itsetuntemusta, vähemmän stressiä kartoittamaan stressitekijöitä ja stressaamistaipumuksia. Kirja antaa uusia ratkaisuja ja toimintatapoja haitallisen stressin vähentämiseen. Leinon mukaan kolme tärkeintä asiaa, joilla voi vaikuttaa omaan elämäänsä ovat oman tempperamentin tunnistaminen, kokonaiskuormituksen ymmärtäminen sekä mielenhallinnan keinojen opettelu. Hän muistuttaa, että myös mukavat asiat voivat kuormittaa, jos niitä on liikaa. Sanna Leino on usean vuoden ajan kirjoittanut Stressitohtori-blogia.

Uutuuskirja on jo luettavissa Bookbeatissa ja 10.2. alkaen myös äänikirjana.

Itse kuormitun eniten isoista tehtäväkokonaisuuksista, jotka tuntuvat hankalilta, tai jostain syystä epämiellyttäviltä. Aiemmin siirsin tällaisten tehtävien tekemistä mahdollisimman pitkään, joka aiheutti ahdistuksen lisääntymistä ja viimehetken paniikkia. Tästä todella hyvänä esimerkkinä on oma opiskelu taipaleeni, josta kirjoitan teille myöhemmin. Nykyään paloittelen hyvissä ajoin ison tehtäväkokonaisuuden pienempiin osa-alueisiin ja pyydän apua, jos koen tarvetta sille. Tartun hankalimpiin ja ikävimpiin asioihin heti, jotta ne eivät turhaa kuormita ja vie energiaa. 

Koin avun pyytämisen ja kysymisen aiemmin hyvin haastavaksi, koska ajattelin, että minun pitäisi osata jokin asia. Jostain syystä takaraivooni oli iskostunut ajatus, että kaikki pitää itse hoitaa. Onneksi olen päässyt pikkuhiljaa tästä ajatusmallista eroon ja pyrin pyytämään muilta apua. Haluan toki auttaa myös muita.

Kaipaan päiviini hengähdyshetkiä ja rauhoitun mielelläni iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Lapsen saamisen myötä elämääni on tullut hyvin selkeä päivärytmi, joka auttaa palautumisessa. Yöunen merkitys on korostunut itselleni vauvavuoden jälkeen. Pyrin pitämään rytmin säännöllisenä ja nukkumaan noin kahdeksan tuntia yössä. Riittävä uni on avain jaksamiselle ja terveydelle.  

Kuinka paljon sinä kiinnität huomiota omaan palautumiseesi? Miten sinä hallitset stressiä?

Suvi

Miten suunnittelen arkeni?

Aiemmin minusta tuntui, että moni asia jäi tekemättä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Monesti työpäivän jälkeen oli tunne, että en ole saanut mitään aikaan. Todellisuudessa olin kuitenkin tehnyt koko päivän jotain. Projektit junnasivat paikallaan, niin töissä kuin kotonakin. Kiireen tunne puristi rintakehää ja ahdistus pilasi vapaa-aikani.

Innostuin muutama vuosi sitten Bullet Journalista, jonka perimmäistä ideaa noudatan edelleen ajankäyttöni suunnittelussa. Koin perinteisen Bulletin itselleni aikaa vieväksi askarteluksi. Poimin siitä kuitenkin parhaat toimintatavat ja siirsin sen sähköiseen muotoon. Bullet Journal perustuu ajankäytön suunnitteluun vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivätasolla sekä tehtävälistoihin ja muistiinpanoihin.

Käytän tehtäväsuunnittelussa Trelloa, joka on ilmainen projektinhallintatyökalu ja se toimii niin tietokoneella kuin mobiililaitteillakin. Trello on sähköinen muistikirjani niin työhön ja vapaa-aikaan, jossa mukana kulkevat vuosisuunnitelmat, muistiinpanot sekä ostos- ja to do- listat. Trellon lukemattomiin mahdollisuuksiin tulen palaamaan myöhemmin tarkemmin.

Käytän kolmea sähköistä kalenteria, jotka näkyvät yhtä aikaa niin puhelimessa, kuin tietokoneella. Ensimmäinen kalenteri on työkalenteri, jonka näkee myös muut töissä. Toinen on perhekalenteri, joka on jaettu perheen kesken. Kolmas on oma kalenterini, johon suunnittelen oman ajankäyttöni niin työ- kuin vapaa-aikana. Koen Trellon ja sähköiset kalenterit itselleni parhaiksi vaihtoehdoiksi, koska niitä on nopea käyttää ja niihin pääsee käsiksi monella eri laitteella. Katastrofia ei pääse syntymään, vaikka joku laite katoaisikin.

Joitain henkilöitä ajankäytön ja tehtävien suunnittelu tällä tasolla varmasti ahdistaa, mutta itse ahdistun tyhjästä kalenterista ja epämääräisesti to do- listoista. Haluan saada paljon aikaan niin töissä, kuin kotonakin. Kiireen tunne itsellä johtuu monesti epämääräisistä tehtäväkokonaisuuksista ja lukuisista pikkujutuista. Minua rauhoittaa, kun näen kalenterista selkeästi viikon tärkeimmät tehtävät.

Suunnittelen joka perjantai seuraavan viikon ohjelman tarkemmin. Siirrän to do- listoilta edistämistä vaativat tehtävät kalenteriin. Tarkastan myös sovittujen tehtävien edistymisen. Pyrin olemaan realistinen oman ajankäyttöni suhteen ja jätän myös tyhjiä välejä kalenteriini, jotta akuutit asiat eivät sotke koko suunnitelmaa. Mietin tässä yhteydessä myös tulevan viikon liikunnat ja muut menot. Työkalenteriin merkitsen palaverit ja muut töitä koskevat menot. Perhekalenterista löytyy vapaa-ajan menot ja omasta henkilökohtaisesta kalenterista varsinainen tehtäväsuunnitelmani.

On hyvä muistaa, että ajankäytön suunnittelu ei rajoitu pelkästään työaikaan. Oman jaksamisen kannalta myös mukavat jutut kannattaa suunnitella ja varmistaa, että niille jää varmasti aikaa. Aikaa kannattaa jättää myös pelkkään oleiluun ja lepoon. Tärkeä osa ajankäytön ja tehtävien suunnittelua on pysähtyä nauttimaan omista aikaansaannoksista ja taputtaa itseään olalle hyvin tehdystä työtä.

Ajankäytön suunnittelun tarkoitus ei ole lisätä kiireen tunnetta, vaan jäsennellä tehtäviä ja varmistaa, että kaikkien tehtävän tekemiselle jää riittävästi aikaa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Ennakointi on se juttu!

Miten sinä suunnittelet ajankäyttöäsi? Jaa parhaat vinkkisi myös muille!

Suvi

Paluu arkeen

Töihin paluu tuntuu samalta, kuin ensimmäinen koulupäivä pitkän kesäloman jälkeen. Olen odottanut sitä innolla, ihana kutina vatsanpohjassa. Hankin uuden kahvikupin ja kalenterin odottamaan kyseistä päivää. Olen päättänyt taistella kaikin keinoin, jotta kiireen imu ei saa minusta mukaansa.

Äitiyslomalle jääminen pelotti minua enemmän kuin synnytys. Pohdin paljon, miten saan aikani kulumaan, tipahdanko työelämästä? Aluksi tunsin myös kateutta seuratessani mieheni urakehitystä, mutta tajusin onneksi nopeasti, että se ei ole minulta pois. Jälkeenpäin ajateltuna äitiysloma oli loistava breikki työvuosien keskellä. Se antoi ainutkertaisen tilaisuuden seurata työelämää sivusta ja keskittyä täysin lapseen sekä perheeseen.

Työhön paluu on suuri elämänmuutos perheellemme, siinä missä lapsen syntymäkin. Olemme keskustelleet paljon, miten tämä tulee vaikuttamaan arkeemme ja toimintatapoihimme. Meillä kummallakaan ei ole säännöllistä työaikaa ja työmatkojakin on aina välillä. Toisen pitkä päivittäinen työmatka tuo myös oman lisänsä kokonaisuuteen. Organisointia vaatii niin logistiikka, kodinhoito, kaupassakäynti kuin ruuanlaittokin.

Muutos vaatii uusien tapojen omaksumista myös työelämään. Työpäiviä ei voi enää venyttää iltaa kohden, vaan lapsi on haettava tiettyyn aikaan päivähoidosta.  Meillä kaikilla vuorokaudessa käytössämme 24 tuntia ja ihanteellinen jakauma olisi, että aika jakaantuisi tasaisesti työn, vapaa-ajan ja levon suhteen. Ihminen on kokonaisuus ja tarvitsee kaikkia osa-alueita. Välillä jostain voi nipistää, mutta vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä.

Olen päättänyt, että en anna enää tilaa omalle kiire-ajattelulleni. Töissä olisi todella helppo heittäytyä virran vietäväksi ja tehdä itselle sillä hetkellä mukavia juttuja, tai antaa muiden päättää omasta ajankäytöstä. Tämän vuoksi olenkin keskittynyt ensimmäisinä päivinä kokonaisuuden hahmottamiseen ja asioiden priorisointiin. Kokonaisuuden ja aikataulujen miettiminen on todella tärkeää niin työssä, kuin vapaa-ajalla. Aikataulutuksella ja ennakoinnilla varmistetaan, että kaikille tehtäville on riittävästi aikaa. Kun tehtävät ovat kaikkien tiedossa, vältytään turhilta erimielisyyksiltä, kiireen tunteelta, ylimääräiseltä säädöltä ja päällekkäisyyksiltä.

Töiden aloitukseni myötä arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja jokainen perheenjäsenemme on varmasti tyytyväinen tähän ratkaisuun. Odotan innolla kevättä ja kaikkia uusia mielenkiintoisia juttuja. Palaan kevään aikana blogissa tarkemmin aikataulukseen ja tehtäväsuunnitteluun. Tulossa on myös monta vinkkiä, jotka ovat helpottaneet itselläni ja perheellämme ajankäyttöä sen suunnittelua.

Mitä mietteitä sinulla on äitiyslomasta, tai töihin paluusta?

Suvi