Minun aikani

Mitä ajattelet ajasta? Miten mittaat ja arvotat aikaa elämässäsi? Pohtiessani aikaa, avautuu ovi paljon laajempaan kokonaisuuteen.  Aika määrittelee numeroita ja kertoo milloin tapahtuu mitäkin. Kaikki on jollakin tavalla sidoksissa aikaan. Voihan olla, että et ajattele aikaa sen enempää. Minulle sen pohtiminen avasi paljon asioita. Mille annan tilaa elämässäni ja mikä on itselleni tärkeää?

Läsnäolon avulla olen löytänyt kiireettömän tilan, jonka avulla pystyn tekemään asian kerrallaan.

Muutama vuosi sitten pohdin omaa arvomaailmaani. Siitä sai alkunsa prosessi, jolloin määrittelin itselleni mitä aika merkitsee minulle? Mitkä ovat omat arvoni? Elänkö niiden mukaan? Elänkö niin, että ajankäyttöni heijastaa arvomaailmaani? Itselleni tietynlainen tyhjyyden tila antoi mahdollisuuden kaikelle uudelle. Pohtiessani poistin itsestäni kaikkien muiden ihmisten odotukset. Kaiken sen mitä olin ennen ollut. Aloitin uudelleen, tyhjältä pöydältä. Se auttoi kuulemaan mitä todella haluan. Muutin elämääni monelta osin ja nyt elän niitä asioita todeksi, jotka silloin päätin ottaa osaksi elämääni.

On tärkeää elää rehellistä elämää itselleen ja toteuttaa asioita omien arvojen ja päämäärien pohjalta. Jos jäät kuuntelemaan mitä muut ajattelevat valinnoistasi, saat kuunnella näitä neuvoja lopun elämääsi. Silloin moni asia saattaa jäädä toteutumatta. Oma unelmasi voi toiselle olla liian suuri ja toiselle liian pieni. On tärkeää kuunnella itseään. Kun ympärilläsi on oikeat ihmiset, ei kukaan yritä pienentää sinua. Saat kannustusta mennä eteenpäin ja toteuttaa unelmiasi. Ilkka Koppelomäki kertoo kirjassaan Saa mitä haluat, että olemme viiden lähimmän ihmisen keskiarvo. Ketkä ovat ne ihmiset, joiden kanssa vietät eniten aikaa tai olet yhteydessä? Heillä on elämääsi suurin vaikutus.

Mitä paremmin hahmotat sen, missä olet luontaisesti hyvä, sitä todennäköisemmin kohtaat menestystä ja iloa.

Kun lähdin tavoittelemaan elämääni asioita, jotka olin valinnut, huomasin niiden tipahtavan aikatauluuni kuin itsestään. En kokenut valitsemiani asioita lainkaan taakkoina. Huomasin myös, että omien vahvuuksien kautta tarkasteltuna, asiat lähtivät etenemään nopeammin. Innostuminen ja asiaan uppoutuminen kertovat vahvuuksien voimasta. Oletko miettinyt mitkä ovat sinun vahvuutesi? Yksi keino omien vahvuuksien selvittämiseen, on pohtia, miten olet selviytynyt vaikeista vaiheista elämässä. Mitkä olivat sinun vahvuutesi silloin, joiden avulla pääsit eteenpäin? Ne vahvuudet sinulla on käytössäsi myös tänään.

Huomaan, että uppoudun asioihin. Silloin ajantaju katoaa ja joihinkin asioihin menee paljon enemmän aikaa kuin olin ajatellut. On hyvä myös muistaa, että kaikki ei ole suorittamista ja ajan kanssa kilpailua. Kirjoittaminen on hyvä esimerkki tästä. Päätän esimerkiksi, että nyt kirjoitan 30 minuuttia. Minulla on muistiinpanoissa valmiina irrallisia ajatuksia, joita alan työstämään. Kirjoitan ja kirjoitan, pian huomaan, että olen uppoutunut asiaan ja ajatuksiin niin syvälle, että muu maailma katoaa. Päivisin tätä ongelmaa ei ole, koska tyttäreni varmistaa, että  huomio kiinnittyy myös häneen. Iltaisin kaikessa hiljaisuudessa nautin siitä, että saan työstää omia ajatuksiani rauhassa.

Meillä jokaisella on heikkouksia. Korjaamalla niitä, ei valmista tule koskaan. Sen sijaan tunnistamalla vahvuudet, voimme elää täyttä elämää, heikkouksistamme huolimatta.

Olen ollut ajankäytön suhteen aiemmin todella hukassa. Vaikka kuka tahansa olisi sanonut, että sinun pitää alkaa nyt aikatauluttamaan asioita, niin en olisi edes tiennyt miten. Osasin kyllä olla ajoissa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta joitakin asioita olisi pitänyt alkaa hahmottamaan ja aikatauluttamaan systemaattisemmin. Suunnitelmallisuus pitkällä tähtäimellä tuo lisää aikaa, se järjestää pään sisäisen kaaoksen ja vapauttaa aivokapasiteettia olemaan läsnä. Luota siihen, että sinä itse olet paras asiantuntija ajankäyttösi suhteen. Tiedät mikä toimii ja mikä ei toimi. Aika ei ole vastaus kaikkeen, mutta hallitsemalla aikaa, pystyn ainakin itse keskittymään paremmin. Mielessäni ei pyöri kaaos, vaan järjestys siitä mitä on tulossa.

En erityisemmin enää ajattele ajankäyttöä irrallisena tekemisenä. Aikatauluttaminen käy aivan itsestään luontevasti.  On hyvä muistaa myös tasapaino. Jos otat jotain uutta elämääsi, pohdi konkreettisesti miten se sopii päiviisi. Palveleeko se päämääriäsi? Mitä jätät pois, jotta sille löytyy tilaa?

Aurinkoa päivääsi <3

Marika

Miksi meillä ei ole kiire?

Kirjoitamme usein kiireestä ja tulemme myös kirjoittamaan. Tosin enemminkin siitä, miten sitä voisi välttää. Oletko joskus pohtinut, miksi joillakin tuntuu olevan jatkuvasti kiire ja toisilla ei? Miksi toisilla deadlinet paukkuvat kerta toisensa jälkeen, kun toisilla to do- lista lyhenee silmissä? Me pohdimme tätä usein ja keskusteluun löytyy aina uusia ulottuvuuksia. Me emme ole matkallamme valmiita ja haluamme olla joka päivä parempi versio itsestämme. Monia asioita olemme kuitenkin oivaltaneet. Kokosimme sinulle parhaat vinkkimme tehokkaaseen ajankäyttöön.

Meillä on harvoin kiire, toisin sanoen tunnemme harvemmin kiireen tunnetta. Tähän asiaan vaikuttaa toki moni asia, mutta tärkeimpänä se, että olemme päättäneet niin. Kiire on monesti enemminkin mielentila, kuin todellisuus. Aiemmin myös ihannoitiin kiireisiä ihmisiä. Ajateltiin, että kiireinen ihminen on jotenkin tärkeä, menestynyt, parempi kuin muut.  Tutkimusten mukaan jatkuva kiire ja stressi aiheuttaa niin henkisiä kuin fyysisiäkin oireita. Jatkuvassa kiireessä myös työteho laskee. Kun keskitymme miettimään kiirettä, kulutamme pakonomaisesti aikaa siihen, emmekä tehokkaaseen ja jäsenneltyyn työskentelemiseen.

Omaa aikakäsitystään kannattaa tarkastella ja pohtia mihin oma aika menee. Omaa ajankäyttöä voi seurata muutaman päivän tarkemmin, pitämällä esimerkiksi aikalokia kaikista päivän tekemisistä ja tapahtumista. Paljonko aikaa menee työhön, kotiin ja harrastuksiin? Jakautuvatko kotityöt teillä tasaisesti, tai meneekö viikossa kohtuuton aika kauppa-asiointiin? Uppoaako someen varkain aikaa? Aikapäiväkirjaa tarkasteltaessa voi miettiä, että onko ajankäyttö realistinen suhteutettuna omiin tavoitteisiin. Mitä pitää muuttaa, jotta näin olisi? Mitä poistat ja mitä lisäät? Ajankäyttö on hyvin pitkälle matematiikka. Meillä jokaisella on päivässä 24 tuntia. Miten käytät ne, jotta saavutat omat tavoitteesi ja ajankäyttö palvelee myös omia arvojasi?

Suvin ja Marikan 10 vinkkiä:

1. Mieti kokonaisuus – suunnittele, pilko ja toteuta!
Kun hahmotat asiat ensin isosti, on niitä helpompi lähteä pilkkomaan osaksi arkea. Silloin asioista tulee konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia. Pilkkomalla ison kokonaisuuden konkreettisiksi tehtäviksi, näet asioiden edistymisen ja saat siitä päivittäin mielihyvää. Tämä toimii niin lopputyön, suuren projektin, kuin kodin varastojenkin siivoamisessa.

2. Ole tarkka omasta ajankäytöstäsi
Annatko toisten täyttää oman kalenterisi ja määrittää, mitä sinä teet milloinkin? Toki töissä ja vapaa-ajalla tulee muuttujia, joihin täytyy monesti sopeutua. Kaikille asioille ei kuitenkaan tarvitse sanoa kyllä. Ei- sanan käyttöä kannattaa tietoisesti opetella.

3. To do-listat avuksi
Muistettavat asiat kannattaa kirjata heti ylös. Silloin ne eivät jää kuormittamaan mieltä ja tulevat varmasti hoidettua. To do- listojen avulla voit helposti miettiä seuraavan päivän, tai viikon ohjelman etukäteen ja aamuisin voi alkaa suoraan tuumasta toimeen. To do- listat kulkevat vaivattomasti mukana esimerkiksi Trello- sovelluksessa.

4. Vältä tulipaloja
Mikäli huomaat yhä uudestaan sinkoilevasi tehtävästä toiseen palosammuttimen kanssa, kannattaa pysähtyä. Kun suunnittelemisesta tulee luontevaa, osaat ennakoida ja varautua asioiden kulkuun paremmin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

5. Voisiko rutiineja tehdä toisin?
Kun teemme asiat päivästä toiseen samalla tavalla, sokeudumme helposti omalle tekemiselle. Yritä katsoa asiaa ulkopuolisen silmin. Miten neuvoisit toista tekemään? Tai voisitko kenties itse kysyä neuvoa kollegalta? Meillä suuria arjen oivalluksia on ollut kiertävä ruokalista, ruokaostosten keskittäminen kertaan viikko sekä kauppakassipalvelu. Näiden avulla säästäämme viikossa todella monta tuntia.

6. Tunnista aikavarkaat
Käytätkö viikoittain aikaa saman asian toistamiseen? Voisiko jotain automatisoida? Hurahtaako puhelimen äärellä liikaa aikaa? Kannattaako kaikkea edes tehdä?

7. Asiat asioina
Eteen tulevat asiat, tehtävät ja ongelmat kannattaa pyrkiä käsittelemään asioina. Erilaisten tunteiden liittäminen hidastaa monesti työskentelyä. Viestin saa monesti myös huomattavasti paremmin eteenpäin ilman tunteen liittämistä siihen.

8. Kahdeksan tuntia töitä riittää
Pyri pitämään työpäiväsi järkevän mittaisina. Mikäli ne tuntuvat venyvän aina, kannattaa miettiä mistä se johtuu. Onko töitä liikaa? Mistä ne tulevat? Kuluuko johonkin tehtävään kohtuuttomasti aikaa? Voisiko joku muu tehdä jonkun asian? Voisiko jonkun asian tehdä toisin? Työpäivien venyessä työtehomme laskee väistämättä. Vapaa-aika on todella tärkeä osa arkea, josta kannattaa pitää kiinni. Hetket perheen, tai harrastusten parissa palauttavat meitä päivästä.

9. Työskentele omia vahvuuksiasi käyttämällä
Olemme kaikki erilaisia ja on yhtä monta tapaa päästä samaan lopputulokseen. Kannattaa miettiä mitkä ovat juuri omat vahvuudet asioiden aikaansaamiseen. Tunnistamalla omat vahvuudet, asioiden edistäminen on tehokkaampaa ja mukavampaa.

10. Hyvä riittää, ei tarvitse olla täydellinen
Yksityiskohtia ei tarvitse hio loputtomiin. Tekemiselle voi asettaa aikarajan, jolloin pieni aikapaine auttaa saattamaan työn tehokkaasti loppuun.

Koko ajan muuttuvassa maailmassa myös me muutumme. Tärkeintä on pitää huolta omasta jaksamisestamme. Ainoastaan silloin voimme auttaa muita. Suurin osa elämästämme on arkea ja siihen kannattaa panostaa.

Kiireetöntä arkea!

Suvi & Marika

Äitiys yhdistää

Äiti on kaunis sana. Siihen liitetään paljon tunteita, rakkautta ja lista käytännön asioita. Se palauttaa lapsuuteen ja saa miettimään omaa äitiä sekä isoäitiä. Äitiys yhdistää ja auttaa tutustumaan kokonaan uusiin ihmisiin. Äitiyteen liittyy paljon asioita, eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Tapoja on niin monia kuin on meitä äitejäkin. Äitiys on valtavan suuri voimavara, josta riittää lämpöä elämän jokaiseen sopukkaan. Äitiys tuo valoa pimeyteen ja lämpöä kylmyyteen. On ihanaa olla äiti. 

Äitiys oli asia, joka yhdisti myös meidät.  Vauvavuosi toi meidän molempien elämään joukon aivan uusia ihmisiä MiB Mothers in business – verkoston kautta. Oli ihanaa tutustua joukkoon muita äitejä, jotka jakavat samoja arvoja ja mielenkiinnon kohteita. Tapaamiset viikoittain muiden äitien kanssa toi vertaistukea sekä mahdollisuuden keskustella myös paljon muusta vauvojen lisäksi. Näistä kohtaamisista sai paljon energiaa ja iloa päiviin.

Vauva-arjen lisäksi teimme molemmat opinnäytetöitä, joista valmistumisemme oli kiinni. Se oli ainoa asia, minkä piti valmistua, jotta paperit sai koulusta ulos. Toimimme myös toistemme sparraajina ja neuvonantajina. Vauhditimme toinen toisiamme ja keskustelimme siitä, miksi olimme lykänneet opinnätetyön aloitusta? Se olisi ollut helpompaa hoitaa ennen yöllisiä heräilyjä ja huonosti nukuttuja öitä. Päätimme, että nyt rimaa lasketaan reilusti. Siitä se lähti. Aikataulutimme paljon tekemisiä yhdessä, vaikka opinnäytetöiden aihealueet ja toimialat olivat täysin erit.

Siitä alkaen olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä. Ilman tätä koronaa näkisimme lounailla kuten ennen tai vierailisimme toistemme luona. Joskus kun tapaa kokonaan uuden ihmisen, tulee tunne, että ihminen on jostain tuttu. Olemme tunteneet varsinaisesti pian vuoden, mutta tavatessamme tuntuu kuin olisimme tunteneet aivan lapsuudesta saakka. Olemme hyvin samanlaisia, sillä eroavaisuudella, että Suvi tykkää tehdä muistiinpanoja ja listoja ja järjestellä asioita konkreettisemmin. Marikassa asuu pieni taiteilijan sielu, joka vallan ottaessaan saattaa jäädä fiilistelemään asioita liian pitkäksi aikaa.

On ihanaa ja arkea rikastuttavaa, että äitiys on tuonut elämään paljon muutakin kuin perheenlisäystä. Puhuimme pari viikkoa sitten puhelimessa siitä, kuinka paljon vuodessa on tapahtunut asioita. Hyviä asioita, joita ei olisi edes voinut kuvitella tapahtuvaksi jokin aikaa sitten. Elämään on tullut paljon uutta. Osa niistä on jo konkreettisia ja osa kehittelyasteella. Kannustamme toisiamme ja sillä, että toinen sanoo ”sinä pystyt” ja ”tuo on hyvä” on aivan valtavan suuri merkitys. Meitä yhdistää myös ajatus siitä, että kaikkeen löytyy ratkaisu. Jos ei konkreettinen niin sitten asia vaatii oman pään sisällä uudelleenkäsittelyn. 

Tämä blogi syntyi siis meidän ystävyydestämme ja tavastamme aikatauluttaa elämämme uudestaan äiteinä. Keskustelut ajankäytöstä on tuonut aivan uuden lähestymiskulman asioihin. Kaikelle on aikaa kun tarkastat päämäräsi ja sitoutumisesi. Jos edelleen sanot kyllä, tee unelmistasi totta.

Ihanaa äitienpäivää <3

Suvi ja Marika

Miten epätäydellisestä tuli täydellistä?


Miltä maailma näyttäisikään jos kaikki olisi aina täydellistä? Ruoka ei palaisi koskaan pohjaan ja maku olisi täydellinen? Elämässä ei olisi mitään ongelmia ja kaikki vain etenisi täydellisesti kaikissa asioissa. Minulla, sinulla ja naapurilla elämä olisi täydellistä. Ei olisi tarvetta kysellä kuulumisiakaan, kun tietäisi jo, että kaikki on täydellistä. Miltä se tuntuisikaan?

Se mikä on jollekkin täydellistä, ei ole sitä toiselle.

Jossain vaiheessa elämää huomaa, että täydellisyyden tavoittelu on sama kuin yrittäisi lassota kuun taivaalta. Havahdut ehkä siihen, että tuhlaat voimavarojasi jatkuvasti liikaa. Ylisuoritat huomaamattasi, etkä palaudu enää niin hyvin. Tulee tunne, että et saa oikein mitään aikaiseksi. Todellisuudessa asiat etenevät, mutta viivästyvät, koska tavoittelet täydellisyyttä hioen pieniä yksityiskohtia liian kauan. Kuulostaako tutulta?

Tavoitteen pitää olla realistinen omiin voimavaroihin nähden. Kunnianhimoaan kestää tietyn ajan, mutta liian pitkään jatkuessaan se kääntyy yliponnistelemiseksi.

Täydellisyyden tavoittelun taustalla voi olla useita syitä ja niitä on hyvä pohtia tarkemmin. Onko täydellisyyden tavoittelu enemmän loistamista muiden silmissä, ankaruutta itseään kohtaan vai muita ihmisiä kohtaan? Se sisältää varmasti jonkin verran näitä kaikkia elementtejä niin kauan kuin täydellisyyttä jaksaa jahdata.

Täydellisyyden tavoittelu on loputonta. Siitä työstä ei tule koskaan valmista, ennen kuin huomaat ansan jota täydellisyys sinulle yrittää tarjota. Jos olisin täydellinen niin joku varmasti tykkäisi minusta enemmän? Jos olisin täydellinen tässä työssä niin esimieheni varmasti olisi tyytyväisempi ja etenisin nopeammin urallani? Jos minulla olisi parempi puhelin niin kaikki ne ominaisuudet siinä puhelimessa tekisi myös elämästäni täydellisen? Jos minulla olisi enemmän rahaa ostaisin sitä ja tätä ja voi miten hyvältä näyttäisin siinä uudessa mekossa? Se olisikin aivan täydellinen ja minä myös. Tätä ajatusleikkiä voisi jatkaa loputtomiin…aivan kuten täydellisyyden tavoittelua. 

Sinä riität ja olet täydellinen omana itsenäsi. Kukaan muu ei voi olla sinä, eikä kukaan voi ottaa siitä mitään sinulta pois.

Vähän aikaa voisi tuntua aika kivalta jos kaikki sujuisi täydellisesti. Mitä siitä seuraisi? Kun aikaa menisi enemmän se ei tuntuisi enää miltään. Ei olisi enää ylämäkiä, eikä niitä alamäkiä. Täydellisestä tulisi tasaista ja jossain vaiheessa jopa harmaata. Ei olisi mitään mitä tavoitella, ei enää edes sitä kuuta taivaalla. Kaikilla olisi kaikkea, kaikki olisivat täydellisiä ja elämä sujuisi täydellisesti.

Tässä viisi ajatusta, joiden avulla voit keventää omaa suhtautumistasi täydellisyyteen.

  1. Tärkeintä ei ole määränpää vaan matka. Kaikella on aina ensimmäinen kertansa ja jokainen aloittaa jostain. Älä vaadi itseltäsi heti liikoja. Tulet koko ajan paremmaksi, mitä enemmän toteutat itseäsi.
  2. Hyväksy, että perfektionismi on pelkoa. Jatkuva täydellisyyden tavoittelu on pelkoa epäonnistumisesta. Pelkoa voi myös työstää ja oppia pelon kierteestä pois. Pohdi mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua jos pelkosi toteutuisi?
  3. Älä jännitä palautetta. Palaute on hyvästä, koska se on keino päästä eteenpäin ja kehittyä. Tuo omia ajatuksia ja ideoita rohkeasti esille. Parhaat ideat ovat yleensä niitä, jotka heitämme pelottomasti pöytään.
  4. Elämä ei ole täydellistä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta sinä olet täydellinen omana itsenäsi. Hyväksy, että elämässä on aina jotain keskeneräistä
  5. Uskalla epäonnistua. Parasta epäonnistumisessa on se, että voit yrittää uudelleen. Sinulla on mahdollisuus oppia, eikä oppi mene koskaan hukkaan.
Kun sinä loistat, muu maailma ympärilläsi loistaa myös. Hyvä olo lähtee sisimmästäsi.

Kun unohdat täydellisen ja hyväksyt, että elämä on parasta epätäydellisenä, alkaa tapahtua. Näet ne tähdet, planeetat ja tähdenlennot matkalla kuuhun. Kun hyväksyt, että onnistut vähemmälläkin, olo kevenee.  On hyvä myös huomioida, että usein asetamme odotukset niin korkeiksi itsellemme, että koemme kuin tavoittelemisimme sitä kuuta taivaalta. Voi olla, että hiomme pitkään jotain pientä yksityiskohtaa, eikä sillä ole lopputuloksen kannalta suurta merkitystä. Petymme kun tavoite ei täytykään.

Kun hyväksyt, että mikään ei ole täydellistä, saat tilalle vapauden ja suuren helpotuksen tunteen.

Tärkeintä on elää arkea ja elämää aivan jokaisena päivänä. Hyväksyä se, että elämä on epätäydellistä ja jokaiseen päivään sisältyy ihania pieniä tähtihetkiä, jotka auttavat kantamaan meitä eteenpäin. Oma suhtautumisemme on avainasemassa. Kun elämme näin, jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja koemme onnistuneemme monissa asioissa.

Täydellisyys ei ole mittari onnistumiselle vaan se, että sinä loistat. Sinulla on lupa loistaa. Sinulla on lupa nauttia onnistumisista. Se lupa vaatii myös kykyä sietää epätäydellisyyttä ja epäonnistumista. Kykyä nauttia arjen pienistä asioista. Suurin osa elämäämme on sitä tasaista arkea ja olisi sääli jos eläisimme elämää vain niitä huippuhetkiä varten. Elämä on tässä ja nyt. Se mitä päätät tänään, kantaa huomiseen ja seuraaviin päiviin.

Aurinkoa ja hyvää oloa päivääsi <3

Marika

Uusi arki

Meillä elämä on rauhoittunut todella paljon koronakriisin myötä. Olemme molemmat vanhemmat kokonaan etätöissä ja kotoa ei poistuta juuri muuten kuin, hakemaan kauppakassitilausta marketista.

Pyry nauttii, kun koko perhe on koko ajan kotona.

Perheemme rytmi pyörii hyvin pitkältä puolitoistavuotiaan ruokailuiden ja nukkumisten ympärillä ja päivät ovat hyvin samanlaisia, olipa sitten arki- tai viikonloppu. Etätöiden aiheuttama lastenhoito-ongelmakin ratkesi, kun isoveli, jonka kirjoitukset ovat ohi on arkipäivät veljensä kanssa.

Hän haluaa olla kaikessa mukana.

Etätyöhön tottuminen kesti hetken, mutta sopivien työtapojen löydyttyä se lähti rullaamaan. Työlle jää päivässä huomattavasti enemmän aikaa, kun keskeytyksiä ei juuri tule ja siirtymisiin ei mene aikaa. Toki ihmisiä olisi todella mukava nähdä myös kasvokkain. Epäilen, että kriisin jälkeen työpaikan sijainnin merkitys tulee vähenemään ja etäyhteyksiä käytetään entistä enemmän kokouksia ja koulutuksia järjestettäessä.

Otin pitkästä aikaa ompelukoneen esiin.

Eristäytymisen alussa järjestelimme ja siivosimme yhdessä koko talon. Osa ylimääräisistä tavaroista annettiin pois ja loput odottavat myyntiin menoa, kunhan pääsee taas liikkumaan. Kerrankin on ollut aikaa purkaa kodin to do-listaa. Kotonakin on nyt todella mukava olla, kun keskeneräisiä töitä on saanut valmiiksi. Taaperokin viihtyy todella hyvin, kun saa puuhailla mukana.

Rinkka on osoittautunut oivaksi valinnaksi metsäretkille.

Olemme ulkoilleet paljon ja iltaisin pelanneet pienemmän mentyä nukkumaan. Uusia reseptejä on myös tullut testailtua, kun ulkona syöminen on jäänyt. Lähistöltämme löytyy uskomattoman kauniita paikkoja, joissa en ole ennen edes käynyt. Toivon, että kriisin mentyä ohi varaamme aikaa perheelle ja yhteiselle tekemiselle.

Luonto rauhoittaa ja siellä voi hetkeksi unohtaa ympäröivän maailman.

Tilanne on avannut silmäni uudella tavalla. Olen todella kiitollinen siitä, että asumme maalla ja pääsemme melkein omalta takapihalta metsään. Uutisia seuratessa ahdistus meinaa välillä ottaa vallan ja tavallista arkea meinaa välillä olla ikävä. Nyt ei kuitenkaan auta kuin odottaa ja kantaa oma kortensa kekoon noudattamalla ohjeita ja pysymällä kotona.

Voimia ja terveyttä kaikille <3

Suvi